maanantai 25. kesäkuuta 2018

2017 ja kuka mä oon

Vuosi 2017 alkoi pienenä ja loppui isona. Vuodesta ei ole pitkälti muistikuvia vahvan lääkityksen vuoksi. Ensimmäisen puolen vuoden aikana keräsin vartalooni 30 kiloa lisää painoa. Nytpä onkin siis tavoitteena saada ne 30 kiloa pois. Vuoden 2018 alussa aloin purkaa itse lääkitystäni. Siispä tästä vuodesta minulla on edes jonkinlaisia muistoja. 

Olen vattu. 24 vuotta. Olen kirjoittanut aiemmin paria blogia. Toisen nimi oli rumat sanat ja toisen My sweetest downfall. Aihealue pysyy samankaltaisena. Elämän huonoja ja välillä hyviäkin päiviä. Painon ja mielen kanssa taistelua. 

Julkaisen täällä myös välillä jotain menneisyydestä. Ajatuksia, tunnelmia, millaista elämä oli ja millaista se on nyt. Koetan pysyä kuitenkin toveikkaana tulevaisuuden suhteen.

Mitään numeroita (paitsi sen, paljon on vielä pudotettavaa) en täällä luultavasti tule kertomaan. En vaan kehtaa.

Jos herää kysymyksiä, kysykää ihmeessä.

Pus,

vattu

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Olisinpa tiennyt

Että jos joskus sortuu satuttamaan itseään, siihen jää liian helposti koukkuun.
Että tietty lukema vaa'assa ei tuo automaattisesti onnellisuutta tai parempaa elämää. 

Että aina ei ole pakko pyrkiä parempaan suoritukseen.

Että minä riitän juuri tällaisena.

Että jokainen täydellinen asia vaatii myös ne heikot puolensa. Kokonaisuus ei voi olla ehjä, ellei siinä ole pientä särmää. 

Että elämä on juuri nyt, eikä tietyn kilomäärän tai suorituksen päässä.

Että on ihan ok. pyytää apua ja ottaa sitä apua vastaan. 

Että kaikki asiat järjestyvät luultavasti jollain tavalla. Että on aina olemassa se parempikin vaihtoehto.