torstai 11. lokakuuta 2018

Elämä on hauras

Viime kirjoituksesta on kulunut jo vaikka kuinka kauan aikaa. Elämä on sinä aikana kuljettanut minua suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä olen kuitenkin psykiatrisella osastolla, sillä asiat eskaloituivat taas siihen pisteeseen, ettei mun pää enää pysynyt mukana.

Mun on vaikea roikkua mukana omassa elämässäni. Multa puuttuu se elämän lanka, se mistä pitää kiinni. Pelkkä ajelehtiminen ei oikein enää riitä. Pakko pitää pää mukana.

Kotiutuminen tulee pian, enkä tiedä miten siellä pärjään. Hyvin tai hyvin huonosti. Viimeksi meni huonosti.

Jospa mä jotenkin saisin itteni taas parempaan kuntoon. 

Pus,

vattu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti