Sokerittomuus ei ole toiminut sitten lainkaan. Oon syönyt koko ajan huonekiaverin tuomia karkkeja, varmaan suurimman osan niistä. Hävettää. Pitänee tuoda korvaukseksi tänne uusi karkkipussi. Vaikka yhteisiähän ne nykyisetkin on. Me jaamme kaiken keskenämme: syömiset ja juorut. Tältä osastojaksolta varmaankin ainoa asia, mitä jään kaipaamaan, on meidän huoneen tytöt. Tullaan niin hyvin toimeen keskenään. Ihania ihmisiä molemmat.
Tänään menen taas hammaslääkäriin. Hampaasta lähti pari viikkoa sitten iso pala, joten se pitää hoitaa kuntoon. Jännittää kamalasti. En tykkää yhtään käydä hammaslääkärissä. Harva varmaan varsinaisesti tykkää, mutta mua pelottaa kamalasti.
Mulla menee nykyään hieman paremmin. On helpompi olla ja elää. Hetkittäin elämä on tuntunut jopa siltä, että se olisi elämisen arvoista. Siitä olosta yritän pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti