torstai 14. maaliskuuta 2019

Satoi kasvoille kyyneleitä

Sokeriton ruokavalio ei ole toiminut sitten yhtään. En osaa olla erossa kakeista ja pullista. Suklaasta puhumattakaan. Osastolla ei ole muuta tekemistä kuin syöminen. Odotan jo kovasti sitä, että  pääsen kotiin ja voin päättää itse mitä syön ja milloin. 

Tänään omn ollut melko harmaa päivä. Olo on hieman synkempi kuin tavallisesti. En ole vielä puhunut siitä kenenkään kanssa, ehkä myöhemmin. En ole kovin taitava sanoittamaan tunteitani sanoiksi, sitä pitäisi harjoitella. Puhuminen nimittäin auttaa. Se kun saa purettua pahan olon pois sisältä. Sitten on hetken aikaa kevyempi kulkea. 

Oon huomannut, että kirjoittaminen on hyvä keino purkaa ahdistusta. Voi kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaa tai blogia. Blogia on helpompi kirjoittaa, koska tietokoneella saa laitettua nopeammin muistiin sanoja ja tarinoita. Eikä tule paineita käsialasta. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti