torstai 7. maaliskuuta 2019

Ihana meri on vaarallisin nähdä

Päivät on niin samanlaisia. Kello kulkee ja aikaa menee hukkaan täällä sairaalassa. Oon ollut täällä pian jo kolme viikkoa. Se tuntuu niin pitkältä ajalta. Täällä vaivaa tekemisen puute. Sitten tulee norkoiltua kaiket päivät internetissä.

Pääsin eilen käymään ulkona, koska minun tarvitsi käydä hammaslääkärissä, muuten en vielä ole saanut ulkoilulupia. Toivottavasti pääsisin pian ulos ja sitten kotiin. Kotona on mielestäni paljon parempi olla. Täytyy vaan ensiksi olla tarpeeksi hyvässä kunnossa, että siellä pärjää.

Täällä tulee syötyä liikaa karkkia ja suklaata. En ihmettele, vaikka paino olisi noussut pari kiloa hoitojakson aikana. Karkki ja suklaa vaan on parhaat ystäväni (tai pahimmat hahah). Ja sitten se, kun täällä on joka päivä kahvileipää päiväkahvilla, myös vegaaneille ja aterioiden yhteydessä on aina jälkiruokaa, useimmiten kiisseliä, joskus rahkaa. Ja kun tämän yhdistää siihen, ettei olemahdollista liikkua paljoa, on plussakilot taattuja. En kyllä usko, että tässä tilanteessani pari kiloa on pahin mahdollinen kriisi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti