Jokainen aamu kun herään, mietin sitä, miten selviydyn iltaan. Hereillä oleminen on niin kivuliasta, että menen mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Tällä hetkellä nukun noin 12 tuntia öisin. Toisinaan nukun pitempäänkin, jos vaan saan unta aamuherätyksen jäljiltä.
Nukkuessa on niin helpompi olla. Ei tarvitse miettiä mitään. Ei tarvitse tuntea mitään. Saa vaan olla. Mutta samaana aikaan ei tarvitse olla. Paha ei ole läsnä.
Päivät kuluvat helposti internettiä selaten ja Netflixiä tai Viaplayta katsoen. Eihän se ole mitenkään kehittävää tai hyödylliståä, mutta en ole keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa. Mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Siinä sitten yrittää jotakin aktivitettiä keksiä itselleen. Ettei ihan lamaantuisi ja muuttuisi passiiviseksi.
Jahka pääsen täältä kotiin, lupaan yrittää tehdä elämääni järjestystä ja luoda rutiineja. Ettei elämä menisi sängyssä makaamiseksi. Se on iso tavoite, mutta yritän kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti